Essays →
UUDEN UTOPIAN AIKA
Jotta nykypäivän kulttuurivallankumouksia pystyy tarkastelemaan kiihkottoman objektiivisesti, on ensin ymmärrettävä, mitkä tahot niitä ajavat ja miksi. Shoshana Zuboff kirjoittaa teoksessaan “The age of surveilance capitalism”, miten teknologiajätit eivät enää tyydy ainoastaan valvomaan ihmisiä, vaan ne pyrkivät muokkaamaan heidän käytöstään voittojen maksimoimiseksi. Ne ovat sijoitusyhtiöitä, ne elävät tulevaisuudessa. Niiden on kyettävä arvaamaan tarpeemme etukäteen.
Ei ole liioiteltua sanoa, että mediatodellisuutemme on Big Techin luomaa. On myös täysin oikeutettua kysyä, onko muuta todellisuutta enää olemassakaan?
Zuboff on näkemyksissään riittävän ympäripyöreä ja sopivasti aikaansa jäljessä, eikä hänen kirjansa muutoin olisi Best seller listalle päässytkään. Hän tietää varsin hyvin, ettei maksimaalinen voitto ole enää teknologiayhtiöiden ensisijainen tavoite, vaan maksimaalinen valta; Uuden utopian sisäänajon mahdollistaja. Käytän tarkoituksella utopia sanaa, sillä se, mikä on fiktiota meille, ei ole fiktiota teknologiaevankelistoille, ja tästä ymmärryksestä käsin meidän olisi pyrittävä ympäröivää todellisuutta tarkastelemaan.
Käynnissä oleva teknologinen vallankumous tähtää ihmisen ja koneen liittoon, transhumanismiin. Kaikki yhteiskunnassamme tapahtuva kulttuurinen liikehdintä liittyy jollain tavoin tähän murrokseen, myös kovin parjattu Woke-ideologia. Selvää on, että Woke ei olisi koskaan pystynyt murtautumaan yliopistojen sisältä yhteiskunnan rakenteita uudistavaksi ilmiöksi ilman teknologiayhtiöiden valvontakoneiston apua. Ja toisin päin; Transhumanistista ideologiaa vahvistaakseen teknologiayhtiöt tarvitsevat Woken kaltaisia suuntauksia puhdistus-, ja tyhjentämisoperaatioihinsa. Tyhmentäminen on valitettavasti tapahtunut jo.
Suurin ja räikein valhe on, että Woke olisi lisännyt vähemmistöjen valtaa. Kunpa näin olisikin. Tosiasia on, että kansalaisten valtaa on koko ajan vähennetty täysin tarkoituksenmukaisesti. Tämä on absoluuttisen nerokas tapa luoda halpa illuusio yhdenvertaisuudesta ja samalla vahvistaa, eripuraa ja vihaa kylvämällä, koneistoa, jonka pyrkimyksenä on heikentää demokratiaa, sanan-ja ilmaisunvapautta ja ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Uskooko joku todella, että tässä on käynnissä joku laupeudentyö?
Yksi eriarvoisuutta järkyttävällä ja peruuttamattomalla tavalla edistävä hanke on sivistyksen tuhoaminen. Tietenkin “vanhan” sivistyksen tilalle hahmotellaan “uutta”. Kukaan ei varsinaisesti osaa sanoa, mitä tämä uusi sivistys on, eikä sillä luultavasti ole niin väliäkään. Mediavaikuttaja Saku Tuominen ehdotti kulttuuricocktail -ohjelmassa sen olevan “toisten ihmisten huomioon ottamista”. Se kuulostaa kauniilta. Koko ihmiskunnan kannalta on tietysti ollut elähdyttävää, että tyypit kuten Platon, Kopernikus tai Shakespeare olivat vähän kunnianhimoisempia (että kehtasivatkin, nuo itsekkäät paskiaiset), mutta mitäs noita vanhoja muistelemaan. Nyt on vähintäänkin reilua, että kaikista tehdään yhtä hölmöjä. Se on sitä todellista yhdenvertaisuutta ja uuden utopian liberalismia!
Merkillepantavaa on se, että näitä pseudo-uskontoja kannattavat kaikkein innokkaimmin älykkäät ja korkeasti koulutetut ihmiset. Liekö syynä katkeruus, että tämä ylijäämäeliitti haluaa murtaa järjestelmän, joka povasi heille erityistä yhteiskunnallista asemaa, mutta jota he eivät koskaan saavuttaneet?