Cinema
E
W
M
Music
Exhibition
Essays
About
Contact
Channels
Essays →
W ENSIMMÄISET AJATUKSET
"Wasteland" on teokseni työnimi ja sain siihen inspiraation T. S Eliotin samannimisestä runosta. Työni sisältö ei liity Eliotin runoon. Minua kiinnostaa hänen luomansa rakenne. Eliotin Wasteland on eräänlainen hybridi, kudelma, jonka muoto audiovisuaaliseen kontekstiin siirrettynä olisi äärimmäisen kiinnostava toteuttaa. Se liikkuu vaivatta ajassa ja avaruudessa, ja on luonteeltaan voimakkaan visuaalinen, elokuvallinen. Sen rytmi on kuin musiikkia.
Omassa W- teoksessani haluan tutkia tulevaisuuden, ajan, kuolemattomuuden ja toivon konsepteja kuvan ja äänen keinoin. Auteur- elokuvan tekijänä suodatan nämä aiheet itseni läpi. Pelkojeni, halujeni, alitajuntani läpi. Haluan taiteen avulla osoittaa, että mielemme autiomaa on aivan yhtä laaja tuntematon, loputon ja saavuttamaton kuin avaruus. Ja että tulevaisuus rakentuu aina vain menneisyyden raunioille, pirstaleisen muistimme ja särkyneen mielemme varaan.
Olen miettinyt myös paljon tekoälyn tematiikkaa ja mitä se voisi elokuvani kontekstissa merkitä. Minkä muodon ja ulottuvuuden se tässä teoksessa saisi. Entä mikä on kielen ja dialogin merkitys olemassaolomme vahvistajana? Käytämmekö me tulevaisuudessa puhetta kommunikaation välineenä? Ja jos tulevaisuudessa on musiikkia, miltä se kuulostaa?
Teoksen yksityiskohtien tieteellinen uskottavuus on sinänsä toissijaista, mutta Yuval Noah Hararin Homo Deus- kirjan visio jäi aikanaan kummittelemaan mieleeni: Rikkaat ja etuoikeutetut ihmiset parantelevat itseään tekoälyllä ja biotekniikalla ja muuttuvat Jumalan kaltaisiksi. Homo Sapiens lajina häviää. Tämä kylmäävä tulevaisuuden näkymä vahvistaa sitä ajatusta, joka on kalvanut minua nuoresta tytöstä lähtien. Että kaikki ihmisen toiminta perustuu lopulta kuoleman ajatuksen välttelemiseen. Tieteen, taiteen, uskonnon ja filosofian perimmäisenä pyrkimyksenä on kuoleman voittaminen.
Teokseni dystooppinen ja futuristinen kuvasto kietoutuu klassisuuteen, muodon puhtauteen. Äänimaailman näkökulmasta tämä tarkoittaisi monikerroksisuutta, kauneuden ja lyyrisyyden yhdistämistä kakofoniaan, tuhon sinfoniaan. Minua kiinnostaa erityisesti 1920-, ja 1930-lukujen elektroninen musiikki, "metelin taide" osana neljännen, tai kenties jo viidennen teollisen vallankumouksen jälkeistä maailmaa. Sen vastavoimaksi haen jännitettä barokkimusiikista, jonka rytmin ja rakenteen säännönmukaisuus houkuttelevat mielikuviin tekoälyn säveltämästä musiikista.
Barokki-soittimista aion käyttää cembaloa ja harppua. Kummankin soittimen luonne on kevyt ja vivahteikas ja niiden soinnissa on läsnä "ikiaikaisuus", joka antaa mielenkiintoisen kontrastin konemusiikin kylmyydelle. Lauluosuuksissa haluaisin käyttää sopranistaa. Ihmisäänen sukupuolettomuus onkin erityisenä kiinnostuksen kohteenani. Koska vastaan itse lähes kaikista elokuvan puheäänistä on tämänkin osa-alueen kehittely merkittävä vaihe kokonaisuuden luomisessa. Puhe tulee monissa kohtauksissa nivoutumaan osaksi muuta äänimaisemaa, joka on kuin "häiriytynyttä dataa ", "stratosfäärien melua". Mielikuvissani tulevaisuuden ääridigitalisoitunut, tuomiopäivää odottava maailma saattaa pintapuolisesti kuulostaa hiljaiselta ja hillityltä, mutta pinnan alla jylisee kaaos, hallitsematon, kaiken nielevä kakofonia. Kuin avaruus edelleen toistaisi niitä ääniä, joita olemme sinne aikojen alusta asti lähettäneet. Tehdessäni esikoisohjaustani M, havahduin audiovisuaalisen ilmaisun mahdollisuuksiin. Elokuvien äänimaailmassa pyritään yleensä "keskivertoon", ja noudatetaan tiettyjä sääntöjä (musiikki on taustalla, puheet pääosassa, äänet sijoitellaan aina samalla tavoin jne.), jotta katselukokemus olisi mahdollisimman miellyttävä. Audiovisuualisen taiteen voima on juuri näiden sääntöjen rikkomisessa. Äänen ei pidä olla alisteinen kuvalle, vaan se on yhtä merkittävä osa kokonaisuutta. Elokuvateattereiden äänentoiston laatu on usein loistava, eikä sitä hyödynnetä täyteen potentiaaliinsa. Jos ihmiset saa istumaan lähes kahdeksi tunniksi pimeään huoneeseen, miksi ei tarjoaisi heille jotain tajunnan räjäyttävää? Audiovisuaalisen taiteen voima on usein sen epäkonventiaalisessa elämyksellisyydessä ja siksi se onkin tulevaisuuden taidetta. Perinteisen elokuvan taipuessa yhä lähemmäs keskivertoa, ihmiset alkavat etsiä uudenlaisia kokemuksia.
Pyrkimyksenäni on tehdä Wasteland ( W )- teoksesta audiovisuaalinen runo, joka yllättää, vavahduttaa, koskettaa ja pelottaa.