Cinema
E
W
M
Music
Exhibition
Essays
About
Contact
Channels
Essays →
YKSILÖLLISYYDEN AIKA
Tekniikka ja Talous-lehden artikkelissa kerrottiin Suomen Akatemian uusimmasta raportista, jonka mukaan tieteemme on eurooppalaista keskitasoa. Raportti vertaa Suomen tiedettä seitsemään muuhun Euroopan maahan; Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Sveitsiin, Hollantiin, Itävaltaan ja Irlantiin. Sveitsi saavutti ykkössijan ja rakas Ruotsi oli hyvä kakkonen. Suomi on ollut vertailun keskitasoa koko 2000-luvun.
Suomen Akatemian johtaja Leena Treuthardtin mielestä ongelmana on tutkijoidemme vähäinen kansainvälinen ja kansallinen liikkuvuus. Helsingin yliopiston vararehtori Arto Mustajoki taas epäilee, ettei tutkijoillemme jää tarpeeksi aikaa luovaan ajatteluun ja toteaakin, että ilman luovuutta syntyy tyhjänpäiväistä tiedettä. Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli myöntää rahoituksen tärkeyden, mutta kysyy samalla ” Mihin on hävinnyt palo, innostus ja intohimo tieteeseen?”
Mielenkiintoista huomata, että tieteen haasteet ovat kutakuinkin samat kuin taiteen tai minkä tahansa muun alan. Koskaan ei näillä lakeuksilla ole menestykselle annettu niin paljon painoarvoa kuin nyt, mutta lahjakkuutemme näyttää riittävän vain jokseenkin keskinkertaisiin saavutuksiin. Toki meillä on huippuosaajia ja lahjakkaita ihmisiä, mutta heitä voisi olla paljon enemmän, jos me suomalaiset luopuisimme yhdestä perisynnistämme, tasapäistämisestä. Erityislahjakkuudet pitäisi nostaa esiin, vaikka se ei tälle kansalle luontaista olekaan. Heitä pitää kannustaa, kehua ja heille pitää antaa haasteita. On mahdotonta luoda esim. kansallista kulttuuri-identiteettiä, kansainvälisestä puhumattakaan, jos emme suostu nostamaan esiin yksittäisten lahjakkaiden taiteilijoiden työtä. Heidän osaamisensa palvelee meitä kaikkia. Kansainvälistyminen on johtanut siihen, että suomalaista kulttuuria verrataan globaalilla tasolla muihin kulttuureihin. Emme me voi selitellä keskinkertaisuuttamme sillä, että voi voi kun Suomi on vain tällainen pieni maa.
Ehkä keskinkertaisuutta suositaan, koska sitä on helpompi ymmärtää. Se antaa mahdollisuuden henkiseen laiskuuteen. Amerikkalaisen kulttuurin ja halpaviihteen voittokulku suomineidon hameen helmoihin on mitä ilmeisin osoitus siitä, että kulttuuripohjamme on nuori, heikko ja altis vaikutteille. Viihde on levinnyt syövän lailla kaikkialle ja sen laatu on ala-arvoista.
Ihmisiä kiinnostavat vain ihmeet ja ”the american dream”. Koneisto rakentaa epätosia menestystarinoita. Kaikki haluavat olla luovia ja osallistua! Enää ei tarvitse edes ansaita paikkaansa, muodollinen pätevyys riittää. Pitää saada kaikki nyt heti ja mieluiten ilmaiseksi. Mediatalot ovat paniikissa ja makaavat epätoivoisena kuin kuolevat siat viihteen sontaläjässä.Ylen pitäisi toimia vastavoimana ja ottaa vastuuta kansalaisten sivistämisestä, mutta onkin monen järkytykseksi lähtenyt mukaan viihteen kilpatanssiin, vaikka mitään taloudellista pakkoa sillä ei siihen ole. Sama listamusiikki raikaa kuin maksullisilla kanavilla ja TV2:n ja Yle Puheen ohjelmauudistukset ovat lievästi ilmaistuna epäonnistuneet.
Tämän ajan pahin ongelma on, että kaikki tähtää taloudelliseen kasvuun ja voiton maksimointiin. Menestys mitataan rahassa. Yksilöllisyys on viety niin pitkalle, että siitä on tullut massaa ja massalla on valta nostaa ja laskea.
Kirjailija Oscar Wilde on sanonut, ”Vain keskinkertainen henkilö voi olla todella menestynyt.” Tällä hän ehkä haluaa kertoa, että menestys itseisarvona kiinnostaa tietynlaisia ihmisiä ja sen jahtaaminen ulkonaistaa etsimisen halun. Todella lahjakkaat ihmiset ovat alasta riippumatta aina luovia etsijöitä. He ovat vapaudenkaipuisia ja harvoin kiinnostuneita helpoista voitoista, vallasta puhumattakaan. He ahertavat työhuoneillaan ja tutkijan kammioissaan ja etsivät jotain vähän elämää suurempaa. Heillä on vielä paloa ja intohimoa ja kykyä nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle.